Luostarin historia
Pyhän apostoli Andreaan kirkko
Reomäen luostari sijaitsee Reon kylässä, kymmenen kilometriä Kuressaaresta Kuivastun suuntaan. Luostarin pääkirkko on omistettu pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun muistolle.
Saarenmaalla syntyi 1840-luvulla suuri uskonnollinen muuttoliike luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen kirkkoon. Muuttoliike jatkui vuosisadan loppupuolelle asti, jolloin lähes neljäkymmentä prosenttia saaren asukkaista oli ortodoksisen kirkon jäseniä. Koska Saarenmaalla oli aikaisemmin ollut vain yksi ortodoksinen seurakunta, jonka pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsi Kuressaaressa, jouduttiin eri puolille Saarenmaata perustamaan pikaisesti uusia seurakuntia. Reomäen seurakunta perustettiin vuonna 1849 palvelemaan Pühan ja Valjalan alueen ortodokseja. Yli tuhatjäsenisen seurakunnan ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin 1.1.1850.
Jumalanpalveluksia pidettiin Reon kruununkartanolta vuokratuissa tiloissa, kunnes oma kirkko valmistui vuonna 1873. Se, samoin kuin yhdeksän muuta Saarenmaalle ja Muhulle samana vuonna valmistunutta ortodoksista kirkkoa, rakennettiin riikalaisen arkkitehti Heinrich Scheelin piirustusten pohjalta. Riigan ja Miitavin piispa Veniamin, joka oli toiminut seurakunnan ensimmäisenä pappina vuonna 1949, vihki kirkon 30.11.1873 pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun muistolle. Seurakunnan tarpeisiin rajattiin myös edelleen käytössä oleva hautausmaa sekä rakennettiin pappila talousrakennuksineen ja koulu, joka edelleen seisoo kirkon pihamaalla. Ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1915 kaikkien kirkkojen kellot evakuoitiin Saarenmaalta Venäjälle, mutta jostakin syystä Reomäen kirkon kellot saivat jäädä paikoilleen. Reomäen kirkko onkin Saarenmaan kirkoista ainoa, jossa jumalanpalveluksiin kutsuvat alkuperäiset kirkonkellot.
Virallisesti Neuvostoliiton aikana Reomäen kirkon toiminta ei koskaan lakannut, vaan se säilyi toimivana. Kuitenkaan kirkolla ei ollut omaa pappia sen jälkeen, kun sen viimeinen paimen, isä Vassili Tammistu kuoli vuonna 1955. Tämän jälkeen naapuriseurakuntien, lähinnä Kuresaaren, papit kävivät ajoittain toimittamassa palveluksia Reomäellä, mutta kirkko pääsi huonoon kuntoon. 1990-luvulla, Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen, Reomäellä alettiin toimittaa palveluksia hieman useammin.
Reomäen skiitan perustaminen
Reomäen luostari syntyi alun perin Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanoksen aloitteesta yhteistyössä Kreikan Anatoli-Agiassa sijaitsevan Kunniallisen Edelläkävijän luostarin kanssa. Metropoliitta Stefanos tiedusteli marraskuussa 2007 luostarin johtajalta, igumenia Theodektilta, olisiko luostarin mahdollista auttaa nunnaluostarin perustamisessa Viron ortodoksisen kirkon yhteyteen. Kyseisellä luostarilla oli jo valmiiksi suhde Viroon luostarissa kilvoittelevan virolaissyntyisen nunna Theofilin kautta. Gerondissa Theodektin ja paikallisen piispan, Dimitriaan ja Almirosin metropoliitta Ignatioksen siunauksella ensimmäiset nunnat muuttivat Kreikasta Saarenmaalle Öörikun entiseen kanttorilaan kesäkuussa 2009.
Luostarielämä Öörikussa osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, joten sisaret alkoivat etsiä luostarille uutta paikkaa, joka löytyikin Reomäen pyhän apostoli Andreaksen kirkon pihapiiristä. Sisaristo remontoi Reomäen seurakunnan vanhan pappilan luostarin päärakennukseksi ja navetan työtiloiksi sekä teetti kirkossa tarpeellisia kunnostustöitä. Myös ryteiköitynyt pihapiiri raivattiin ja uudistettiin. Päärakennuksen remontin valmistuttua sisaristo muutti Reomäelle, ja metropoliitta Stefanos siunasi uudistetut tilat kesäkuussa 2012.
Koska luostarin sisaret olivat edelleen kreikkalaisen äitiluostarinsa alaisuudessa, kyseessä ei vielä ollut varsinainen luostari vaan toisen luostarin alainen pienempi luostariyksikkö eli skiitta. Se tunnettiin nimellä Pyhän Edelläkävijän skiitta (Püha Eelkäija skiita), ja sen johtajana toimi nunna Theofili.
Uuden luostarin perustaminen
Vuoden 2023 helmikuussa silloisen skiitan sisaristo ilmoitti muuttavansa takaisin äitiluostariinsa Kreikkaan. Tällöin metropoliitta Stefanos pyysi suomalaiselta pappismunkki (nyk. Haapsalun piispa) Damaskinokselta apua luostarielämän jatkamiseksi Reomäellä. Pappismunkki Damaskinos kuului Ksenofontoksen luostarin veljestöön Athos-vuorella. Eräs hänen hengellisistä tyttäristään oli jo aikaisemmin ilmaissut toiveensa aloittaa luostarielämä hänen hengellisessä ohjauksessaan, mikä näin tuli mahdolliseksi. Opiskeltuaan luostarielämää Kreikassa Ksenofontoksen luostarin sisarluostarissa Akritohorissa ensimmäinen kuuliaisuussisar muutti Reomäelle maaliskuussa 2024. Saman vuoden kesäkuussa hänet vihittiin nunnaksi nimellä sisar Porfyria. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen nunnaksi vihkiminen Viron ortodoksisessa kirkossa uudelleenitsenäistymisen jälkeen.
Viron ortodoksinen kirkko muutti marraskuussa 2024 luostarin statuksen skiitasta luostariksi, sillä se ole enää toisen luostarin alainen eikä sillä ole kirkkohallinnollisia suhteita muihin maihin. Statuksen muutoksen yhteydessä myös luostarin nimi muutettiin. Perinteisesti luostaria kutsutaan sen pyhän ihmisen tai juhlan mukaan, jolle luostarin pääkirkko on pyhitetty, joten uuteen nimeen lisättiin Reomäen kirkon suojelija pyhä apostoli Andreas. Luostarin historiaa kunnioittaen nimessä mainitaan myös Kunniallinen Edelläkävijä. Luostarin viralliseksi nimeksi tuli Eesti Apostlik-Õigeusu Kiriku Aulise Eelkäija Ristija Johannese ja Püha Apostel Andreas Esmakutsutu Püha Klooster Reomäel (Viron apostolisen ortodoksisen kirkon kunniallisen Edelläkävijän ja Kastajan Johanneksen sekä pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun pyhä luostari Reomäellä).